Valtioneuvoksen työelämäkurssi opiskelijan silmin

seminaarinmäeltä

Valtio-opin opiskelija Ira Honkaharju kirjoitti Valtioneuvoksen työelämävalmennuksesta jutun valtio-opin opiskelijoiden lehteen Puolueohjelmaan. Kiitos Ira opiskelijan näkemyksestä ja ajatuksista valmennuksen kehittämiseksi!

Joukko tulevaisuudestaan kiinnostuneita puolue­laisia kokoontui eräänä marraskuisena perjantaina Kansalaistoiminnan keskus Mataralle tapaamaan Valtioneuvosta, eli Jyväskylän valtio-opin alumneja. Päivän tarkoitus oli valmentaa puoluelaisia työelämää varten. Ohjelma oli suunniteltu huolella ja opiskelijat pääsivät itsekin osallistumaan ja pohtimaan mah­dollisia uravaihtoehtoja. Eri puolilta Suomea saapuneet Valtioneuvoksen jäsenet opastivat puoluelaisia hyvin konkreettisin esimerkein työelämään liittyvissä kysymyksissä. Luennoinnin, ryhmätyöskentelyn ja avoimen keskustelun seurauksena ainakin itselleni muodostui paljon aiempaa parempi kuva työmark­kinoiden tarjoamista mahdollisuuksista. Kävimme alumnien johdolla läpi lukemattoman määrän asioi­ta ja paikalla olleet saivat paljon hyödyllisiä vinkkejä työelämää varten.

Valtioneuvos oli yhdessä Puolueen kanssa suunnitel­lut työelämäkurssin järjestämistä jo aiemmin, mutta se oli toistaiseksi jäänyt toteuttamatta. Useat puolue­laiset olivat ilmaisseet kiinnostuksensa tapahtumaa kohtaan ja se saatiinkin järjestettyä laitoksemme avustuksella. Omaksi pettymyksekseni paikalle saapui paljon luultua pienempi joukko opiskelijoita. Pieni porukka antoi kuitenkin mahdollisuuden yk­sityiskohtaiseen, mutta rentoon keskusteluun. Tapah­tuman ajankohta ei ollut ehkä paras mahdollinen osallistumisen kannalta, mutta myöhemmin olisi harmittanut, jos en olisi saapunut paikalle. Opinnois­samme ei painoteta kovinkaan paljoa työelämätaito­ja, eikä työelämään valmentavaa ohjelmaa juurikaan järjestetä. Tämän vuoksi koin osallistumisen erittäin tärkeänä.

Aloitimme päivän yhteisellä lounaalla, jonka jälkeen alkoi virallisempi ohjelma. Ensimmäisessä osiossa saimme kuulla monipuolisia neuvoja työnhakuun liittyen juurikin valtio-oppineesta näkökulmasta. Työskentelimme ryhmissä ja kartoitimme urasuun­nitelmia. Keskustelimme erilaisista urapoluista ja siitä, miten voi edetä haluamaansa suuntaan omalla ural­laan, mitä eteneminen vaatii ja miten voi itse omalla toiminnallaan jo opiskeluvaiheessa parannella asemiaan tulevaisuutta silmällä pitäen.

Esille nousi myös opintojen suunnittelemisen tärkeys tulevaisuuden haaveita tukeviksi. On enemmän kuin suositeltavaa uhrata muutama hetki tulevaisuuden­suunnitelmien pohtimiselle, koska ne ovat harval­la täysin selkeitä, sekä muuttuvat usein ajan myötä. Kaikkein ideaalisinta olisi laatia itselleen jo opiskeluaikana selkeä suunnitelmaa, jonka toteuttamiseen tähtäisi. Kovinkaan moni meistä ei kuitenkaan ole täysin selvillä siitä mitä haluaa, joten tärkeintä on, että asettaa itselleen jonkinlaisia pienempiä tavoitteita, jotka edistävät jonkun päämäärän saavuttamis­ta.

Toisessa osiossa keskityimme taitoihin ja erityispiirteisiin, joita valtio-oppineelta tulisi löytyä ja joista olisi hyötyä jatkossa. Työelämässä olevat val­tioneuvoston jäsenet osasivat hyvinkin tarkasti ker­toa, millaisia erikoisiltakin tuntuvia valmiuksia val­tio-oppineella odotetaan olevan. Päällimmäisenä mieleeni jäi se, kuinka tietotekniikan hallitseminen on jatkossa yhä tärkeämmässä roolissa. Tämä ei liene yllätys, mutta sitä voi tuskin koskaan korostaa lii­kaa. Kattavan tietotekniikan perusosaamisen lisäksi keskustelimme myös siitä, kuinka olisi hyödyllistä omata joku erityinen taito, piirre tai osaamisala, jolla erottua massasta työnhakuprosessissa.

Viimeisessä osuudessa painottui monipuoli­set uramahdollisuudet. Keskustelimme erilaisista työpaikoista ja siitä miten niihin voi päästä käsiksi. Opiskelijoilla riitti kysymyksiä, joten voidaan olet­taa, että tämänkin aiheen läpikäyminen oli järkevää. Työelämäkurssi kokonaisuudessaan piti sisällään paljon asiaa. Aiheet sivusivat hyvin toisiaan ja koko­naisuus oli kattava paketti. Ainakin näin pikkufuksin silmin tapahtuma oli erittäin onnistunut kaikessa in­formatiivisuudessaan. Uskon myös, että vanhemmillekin opiskelijoille oli osallistumisesta enemmän hyö­tyä kuin haittaa.

Jatkoimme iltaa vielä saunomalla ja nauttimalla vir­vokkeita rennon keskustelun siivittämänä. Alumnit kertoivat mielellään omista opiskeluun ja työhön liittyvistä kokemuksistaan ja heiltä sai monipuolisia neuvoja siihen, mitä tulevaisuudessa ylipäätään voi ja kannattaa tehdä. Itselleni jäi mukava fiilis tapah­tumasta ja onkin toivottavaa, että vastaavanlaisia järjestettäisiin jatkossakin. Tulevaisuuden mah­dollisuuksien kartoittaminen antoi lisää motivaatiota opiskeluun ja toi mieleen taas sen, mitä varten täällä opiskelemme.

Leave a Reply