Valtio-opin opiskelija Ira Honkaharju kirjoitti Valtioneuvoksen työelämävalmennuksesta jutun valtio-opin opiskelijoiden lehteen Puolueohjelmaan. Kiitos Ira opiskelijan näkemyksestä ja ajatuksista valmennuksen kehittämiseksi!
—
Joukko tulevaisuudestaan kiinnostuneita puoluelaisia kokoontui eräänä marraskuisena perjantaina Kansalaistoiminnan keskus Mataralle tapaamaan Valtioneuvosta, eli Jyväskylän valtio-opin alumneja. Päivän tarkoitus oli valmentaa puoluelaisia työelämää varten. Ohjelma oli suunniteltu huolella ja opiskelijat pääsivät itsekin osallistumaan ja pohtimaan mahdollisia uravaihtoehtoja. Eri puolilta Suomea saapuneet Valtioneuvoksen jäsenet opastivat puoluelaisia hyvin konkreettisin esimerkein työelämään liittyvissä kysymyksissä. Luennoinnin, ryhmätyöskentelyn ja avoimen keskustelun seurauksena ainakin itselleni muodostui paljon aiempaa parempi kuva työmarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista. Kävimme alumnien johdolla läpi lukemattoman määrän asioita ja paikalla olleet saivat paljon hyödyllisiä vinkkejä työelämää varten.
Valtioneuvos oli yhdessä Puolueen kanssa suunnitellut työelämäkurssin järjestämistä jo aiemmin, mutta se oli toistaiseksi jäänyt toteuttamatta. Useat puoluelaiset olivat ilmaisseet kiinnostuksensa tapahtumaa kohtaan ja se saatiinkin järjestettyä laitoksemme avustuksella. Omaksi pettymyksekseni paikalle saapui paljon luultua pienempi joukko opiskelijoita. Pieni porukka antoi kuitenkin mahdollisuuden yksityiskohtaiseen, mutta rentoon keskusteluun. Tapahtuman ajankohta ei ollut ehkä paras mahdollinen osallistumisen kannalta, mutta myöhemmin olisi harmittanut, jos en olisi saapunut paikalle. Opinnoissamme ei painoteta kovinkaan paljoa työelämätaitoja, eikä työelämään valmentavaa ohjelmaa juurikaan järjestetä. Tämän vuoksi koin osallistumisen erittäin tärkeänä.
Aloitimme päivän yhteisellä lounaalla, jonka jälkeen alkoi virallisempi ohjelma. Ensimmäisessä osiossa saimme kuulla monipuolisia neuvoja työnhakuun liittyen juurikin valtio-oppineesta näkökulmasta. Työskentelimme ryhmissä ja kartoitimme urasuunnitelmia. Keskustelimme erilaisista urapoluista ja siitä, miten voi edetä haluamaansa suuntaan omalla urallaan, mitä eteneminen vaatii ja miten voi itse omalla toiminnallaan jo opiskeluvaiheessa parannella asemiaan tulevaisuutta silmällä pitäen.
Esille nousi myös opintojen suunnittelemisen tärkeys tulevaisuuden haaveita tukeviksi. On enemmän kuin suositeltavaa uhrata muutama hetki tulevaisuudensuunnitelmien pohtimiselle, koska ne ovat harvalla täysin selkeitä, sekä muuttuvat usein ajan myötä. Kaikkein ideaalisinta olisi laatia itselleen jo opiskeluaikana selkeä suunnitelmaa, jonka toteuttamiseen tähtäisi. Kovinkaan moni meistä ei kuitenkaan ole täysin selvillä siitä mitä haluaa, joten tärkeintä on, että asettaa itselleen jonkinlaisia pienempiä tavoitteita, jotka edistävät jonkun päämäärän saavuttamista.
Toisessa osiossa keskityimme taitoihin ja erityispiirteisiin, joita valtio-oppineelta tulisi löytyä ja joista olisi hyötyä jatkossa. Työelämässä olevat valtioneuvoston jäsenet osasivat hyvinkin tarkasti kertoa, millaisia erikoisiltakin tuntuvia valmiuksia valtio-oppineella odotetaan olevan. Päällimmäisenä mieleeni jäi se, kuinka tietotekniikan hallitseminen on jatkossa yhä tärkeämmässä roolissa. Tämä ei liene yllätys, mutta sitä voi tuskin koskaan korostaa liikaa. Kattavan tietotekniikan perusosaamisen lisäksi keskustelimme myös siitä, kuinka olisi hyödyllistä omata joku erityinen taito, piirre tai osaamisala, jolla erottua massasta työnhakuprosessissa.
Viimeisessä osuudessa painottui monipuoliset uramahdollisuudet. Keskustelimme erilaisista työpaikoista ja siitä miten niihin voi päästä käsiksi. Opiskelijoilla riitti kysymyksiä, joten voidaan olettaa, että tämänkin aiheen läpikäyminen oli järkevää. Työelämäkurssi kokonaisuudessaan piti sisällään paljon asiaa. Aiheet sivusivat hyvin toisiaan ja kokonaisuus oli kattava paketti. Ainakin näin pikkufuksin silmin tapahtuma oli erittäin onnistunut kaikessa informatiivisuudessaan. Uskon myös, että vanhemmillekin opiskelijoille oli osallistumisesta enemmän hyötyä kuin haittaa.
Jatkoimme iltaa vielä saunomalla ja nauttimalla virvokkeita rennon keskustelun siivittämänä. Alumnit kertoivat mielellään omista opiskeluun ja työhön liittyvistä kokemuksistaan ja heiltä sai monipuolisia neuvoja siihen, mitä tulevaisuudessa ylipäätään voi ja kannattaa tehdä. Itselleni jäi mukava fiilis tapahtumasta ja onkin toivottavaa, että vastaavanlaisia järjestettäisiin jatkossakin. Tulevaisuuden mahdollisuuksien kartoittaminen antoi lisää motivaatiota opiskeluun ja toi mieleen taas sen, mitä varten täällä opiskelemme.